perjantai 20. tammikuuta 2012

Onnellinen koira-arki porskuttaa eteenpäin

Meillä elämä kulkee hiljaa eteenpäin. Mona on meidän ihana perheenjäsen, tuntuu kuin se olisi aina ollut meillä.


Mona nukkuu missä vaan miten vaan, tässä oli jäänyt istuinpehmuste lattialle.


Kulmien alta näkyy kaksi niin ikiviisasta silmää :)


Leivoin joulutorttuja, ja ihmettelin mihin Mona hävisi jaloistani pyörimästä. Ei ollut sohvalla, ei sängyllä, ei patjallaan.... Pn paita oli tipahtanut lattialle ja Mona sen päälle lattialla :D


Tässä oltiin kyläilemässä isovanhemmilla Maalla, kostea "talvisää" aiheutti jatkuvaa pesua ja karvat oli koko ajan kikkuralla :D Fasaanien tarkkailu uuvutti muutenkin :P


Tässä jälleen rento ote elämään


Jouluposeeraus ei innostanut


Tämä nauratti makeasti yhtenä päivänä. Pn farkkujen päällä on turvallista olla, mutta peppu ei mahtunut käsinojalle :'D


Uusi talvitakki ei ihan vakuuttanut


Keksimonsterin jälkiä


Isännätä mallia, mikä tässä tietokoneella istuskelussa muka viehättää??


Tää on muodostunut suosikkipaikaksi, kun siitä näkee aika kattavasti sekä eteiseen, keittiöön että koko olohuoneen. Olin tainnut juuri "trimmata" Monaa, niin silmät näyttää ISOILTA :D tommonen ns. tarantella-look!


Monalta poistettiin 12.1 hammaskiveä, 60€ Turun kaupungin ell. Mona oli IHAN taju kankaalla, vaikka luulin että se vain rauhoitetaan kevyesti. Oli todella ikävää pidellä velttoa koiraa odotustilassa, ja toimenpiteen jälkeenkin Mona oli koko illan ihan tokkurassa. Nyt on puhtaan valkeat hampaat, täytyy varmaan alkaa pesemään niitä, että pysyisivät kanssa.

Lumi ei ole suuresti Monaa hetkauttanut, eikä pakkasetkaan ole sitä paleltaneet. Vaikka onhan niitä pakkasia ollut niin vähänkin vasta. Ja varalla on Hurtan talvimantteli ja mamman kutoa islantilainen villapaita ;) Uusi vuosi oli Monalle hyvin stressaavaa, se pelkästi jonkin verran rakettien pauketta, ulkoilut olivat minimissä. Onneksi ostettiin juuri ennen vuodenvaihdetta rikkinäisen pannan tilalle valjaat, Mona olisi varmasti irtipäässessään juossut päättömästi karkuun.

Mona turvaa minuun ja meille on muodostunut ehkä turhankin tiukka kiintymys. P voi mennä ja tulla, mutta minä jos lähden liikkeelle, esim roskia viemään, niin Mona on kyllä tiukasti seuraamassa vieressä. Asiaa ei helpota että olen kotona Koko ajan, kun on niin paljon etäviikkoja koulussa. Onneksi Monan ja Pn suhde on kuitenkin koko ajan kehittymässä, ja ehkä Monankin luottamus/itsetunto tästä ajan kanssa kehittyy. Mona on ollut meillä nyt 4kk.