Päivät kuluvat niin nopeaan!

Aika ehtii vierähtämään niin nopeasti, ei ole oikein päivitystahti pysynyt yllä. Sairastuin sunnuntai 18. päivä flunssaan ja se on vaatinut veronsa. Yskä pitää hereillä öisin ja olo on muutenkin kurja. Onneksi P ja Mona ovat terveitä. Mona on ollut meillä kohta jo 3 viikkoa!

Mitäs kaikkea Monan toisella viikko  tapahtuikaan...

Tiistaina 13.9. käytiin kaupungin eläinlääkärillä. En enää ihmettele miksi jotkut luonnehtivat tätä juroksi lehmälääkäriksi.... Olin varannut ajan ns. perustarkistukseen, ja aika väkisin vääntämällä sain lääkärin kopeloimaan Monaa... Sydämen ja keuhkot tämä kuunteli oma-aloitteisesti, mutta kaikessa muussa sain olla ns. ehdottamassa ja kyselemässä. "Mites kun nuo silmät rähmivät aika paljon?", "miltä näyttää hampaat?", "Onko siru luettavissa?", "Mites korvat?", "Onko normaalia?"," Mites leikkausarpi?" jne.

Hampaissa on hammaskiveä, sitä käydään jossain vaiheessa poistattamassa. Korvat olivat puhtaat, silmiä pitää puhdistaa, mutta olivat kunnossa. Leikkaushaava on siisti. Mona painoi ell vaa'an mukaan (odotustilassa kävin itse punnitsemassa kun tultiin, tätäkään ell ei kysellyt tms) 4kg! Ell mukaan se on "ihan hyvä paino tuon kokoiselle koiralle"...... Epäilen aika vahvasti?? Sen verran terävästi luut tuntuvat.... Oltiin jossain 10 minuutissa ulkona, ja maksoin siitä 41€. Tuskin vastaisuudessa asioidaan enää tuolla... Olen ehkä hössöttäjä, mutta maksan siitä, että ammattilainen vakuuttelisi huoleni aiheettomiksi!

Illalla Mona oli lopen uupunut päivästä, ja nukahti sohvalle selälleen. Minä kaivoin pikkusakset esiin ja leikkasin sen masusta ja alapäästä takkuja pois. Osa oli varmaan tehnyt tosi kipeääkin, onneksi nyt varmaan helpotti.


Keskiviikkona 14.9. Kävimme Pn kanssa muutamassa kaupassa ja Mona opetteli odottamaan autossa. Kaikki sujui hyvin. Ostin kangaskaupasta fleeceä, kurahousukangasta, heijastinnauhaa, resoria ++, jos vaikka osaisin tehdä kurahaalarit Monalle. Hurtan takki on ihan ok, mutta saisi suojata paremminkin.

Torstai 15.9. 

Ollaan päivittäin harjoiteltu Monan yksinoloa, mutta eihän hän siitä ilahdu. Pientä vinkumista, oven raapimista ja mieletöntä tuhinaa hetkittäin. Yksi ainoa haukahdus alussa. Ja kun oven taas avaa, on vastassa :

 Ja tässä vielä meidän sylihauva <3

Neljäs päivä ja mökkeilyä tiedossa

Torstai-illalla Mona oli vielä autuaan tietämätön, miten jännä viikonloppu oli kehkeyhtymässä. Hän oli ihan rättiväsynyt trimmaajareissusta.

Perjantai 9.9. lähti vauhdikkaasti käyntiin. P valmisti lettuja mukaanotettavaksi, minä pakkasin laukkuja ja kastelin kasvit ++ hääräsin. Jossain tässä jännityksen tiimellyksessä Mona taisi päästää ilopissat eteiseen. Mutta mitäpä moisista. Oltiin lähdössä mökille!

Automatka sujui tiivissä tunnelmissa, kun 4 henkeä + koira + tavarat tungetaan yhteen Fiat Puntoon. Mona käpertyi syliini nukkumaan ja viihtyi siinä koko matkan. Sama juttu veneessä. Mökki sijaitsee siis Turun saaristossa, siksi venekyyti :)

Olin alunperin murehtinut kovasti, uskallanko päästää Monaa vapaaksi pihassa. Mona oli ollut meillä kuitenkin niin vähän aikaa, enkä tietäisi, jos se vaikka lähtisi jonkun eläimen/tuoksun perään. Mutta samalla mietin, että Mona pysytteli muutenkin koko ajan jaloissani, ja että kyseessä on kuitenkin Saari. Että vaikka saari ei ole kaikkista pienin luoto, Mona ei kuitenkaan pääsisi kauas. Joten vapautin Monan samantien mökin pihassa vapaaksi. Ja turhia murheita! Mona ei päästänyt mua silmistään koko viikonloppuna :P


Sitten kuvia! Aina kun istahdin, Mona ilmestyi vierelleni. Hakee kovasti turvaa ja tukea. Minun jalkojeni takaa/vierestä on turvallisempi tutkia maailmaa.

Sauna oli jännä paikka kaikkine tuoksuineen. Ja saunan alla oleva puuvarasto etenkin. Ominpäin Mona ei lähtenyt sitä tutkimaan, mutta kun istuin lähellä,rantakalliolla, tutkimusmatkat alkoivat :)

Jännien hetkien vastapainoksi piti myös päästä viereen sohvalle torkkumaan <3 Yölläkin Mona taas ilmestyi viereemme tuhisemaan.

Seuraavana päivänä käytiin ihan pienen matkan päästä mökistä tutkimassa metsää. Mona ei selvästi tykkää kävellä märillä sammalilla :D Pitäisi olla kuivaa kalliota, siinä se hyppii ja loikkii todella ketterästi, pärjää myöhemmin varmasti hyvin agilityssa!

Järjestin Monalle oman tuolin omani vierelle, kun oli muuten koko ajan tunkemassa syliini.

Siinä oli hyvä torkkua auringonpaisteessa, kunhan ihmiset pysyivät kuulo-ja näköaistin ulottuvilla

Ja samoin saunanterassilla oli hyvä nukkua minun kyljessäni. pari kertaa pääsin livahtamaan vessaan, mutta yleensä Mona heräsi ennen palaamistani ja lähti pää viidentenä jalkana etsimään minua. Huussin oven takaa kuului armoton tuhina ja vikinä "JEEE LÖYSIN SUT"-tyylillä :P

Mahtava reissu kaikinpuolin!

Kolmas päivä

Kolmas päivä alkoi Pallon viedessä Monan aamulla ulos, ja ruokkiessa tämän. Annamme Monalle ruuan 2 kertaa päivässä, aamupissan jälkeen ja illemmalla joskus 17-18 aikaan.

Olin varannut Monalle ajan trimmaajalle klo 13.30, ja valmistauduimme reissuun siten, että lähdimme liikkeelle jo klo 11 aikaan. Kävelin sen kanssa läheisimmälle koirapuistolle, n. 1,5km. Puisto oli onneksemme tyhjä, saimme totutella rauhassa puistoon ja siihen, ettei Mona ylipäätänsä ole hihnassa. Huolet olivat aiheettomia, tytsy ei kauas minusta lähde!

Pallo liittyi seuraamme siinä klo 13 aikaan, ja harjoiteltiin hetken luoksetuloa. Sitten Pallo kyyditsi meidät trimmaajalle, ja olimme ihan ajoissakin! Trimmauksen suoritti harjoittelija, kun "pää"trimmaajalla oli käsi paketissa. Harjoittelijanainen oli oikein mukava, ja olin etukäteen sopinut, että pääsen mukaan seuraamaan ns toimenpidettä. Mona pestiin proteiinipitoisella shamppoolla, sekä tökötillä, joka teki valkoisesta karvasta Oikeasti valkoisen. Pesu sujui moitteetta. Seisoin itse taustalla ja koitin pitää itseni rentona, ettei Mona ainakaan peilaisi minun jännitystäni.

Kuivaaja olikin jo vähän pelottavampi vehje, onneksi Monan karva kuivuu aika nopsaan. Sitten siirryttiin inhottavimpaan osioon, takkujen selvitykseen. Tassujen "takakarvat" olivat tosi takkuiset, ja mahakarvat myös. Mona antoi kuitenkin tehdä tämän, vaikkakin koitti vääntelehtiä irti :D Se osoittautui aika akrobaatiksi, pelkäsin yhdessä vaiheessa että vääntyy käpälät sijoiltaan.... Leikkauskaan ei Monaa miellyttänyt, ja osittain siksi lopputulos onkin vähän..eh, epätasainen. En huomannut sitä kuin vasta seuraavana päivänä kotona. Mona vääntyili ja kääntyili, ja nyt esim toinen "kulmakarva" on ihan erikokoinen :D mutta muuten karvan alta paljastui oikea kaunotar, korvat löytyiät ja kasvonpiirteet pääsivät paremmin esille! Lisäksi etujalkojen villahousuefektiä karsittiin myös, ja tassujen pohjakarvat saksittiin myös. Tulee aika iso homma opetella itse tekemään samat hommat, eh... Pesu, leikkuu ja kynsien leikkaus 58€. Pikkaisen kirpaisi.

Mutta on hän kaunis <3 Trimmaajan jälkeen siskoni tuli kylään, ja jäi pitämään Monalle seuraa siksi aikaan kun kävimme Pallon kanssa kaupassa.

Keli jatkuu sateisena, tämä neiti ei varmana pysy näin valkoisena kauaa...

Toinen päivä

Toisena päivänä, keskiviikkona, päätin napata Monan kainaloon ja lähteä bussilla keskustaan. Meidän Piti alunperin mennä Pn kyydillä, mutta tämä vain torkkui edelleen. Mona istui bussissa nätisti sylissäni ja ihastutti monia mummoja :)

Soitin aamulla Sokos Wiklundille, ja kyselin heidän koiravaate-valikoimaansa (tiesin siitä kyllä vähän ennestään kun kävin siellä viikko sitten). Kun kysyin, mitä kokoja heillä on, ja onko sovittaminen mahdollista, sain tylysti kuulla asiakaspalvelijarouvan tuhahtavan, että " ei sovitus kyllä ole mahdollista, jos ette osta tuotetta!" KOSKA HEILLÄ EI OLE MAHDOLLISUUTTA PESTÄ TUOTTEITA, ja ne eivät likastuttuaan ole enää myyntikelpoisia... wooooooot?? Tuhahdin takaisin että (meidän puhtaasta!) koirasta ei kyllä sovitustilanteessa lähde sen vertaa karvaa tms, ja tuotteen ostaminen ilman sovitusta ei kyllä ole mahdollista. Emme kummasti asioineet siellä ;P

Ensin käytiin Stockmannilla palauttamassa liian isot, ja turhiksi osoittautuneet (Mona liikkuu suht nätisti ihan pannassa ja hihnassa) valjaat, ja soviteltiin muutamia vaatteitakin. Hurtan fleecetakki osoittautui turhan haastavaksi käpälän ujuttamiskohdillaan ja selän vetoketjulla. Tämä sadetakki kuitenkin meni päälle Aikast näppärästi. En lämmennyt siniselle värille, joten laitettiin takaisin hyllyyn ja jatkettiin matkaa.

Käytiin moikkaamassa työkavereitani entisellä työpaikallani ja lähistöllä sijaitsevassa Aninkaistenkadun Akvaariopisteessä. Sieltä päädyin ostamaan Monalle samaisen sadetakin mitä katselin Stockalla, mutta vihreänä. Sain mukavaa palvelua, ja Mona sai paljon kehuja reippaudestaan.

 Sadetakki pääsi samantien päälle kun tihutti niin kovasti vettä. Hypättiin bussiin ja huristeltiin kotiin. Rankka päivä vaati veronsa, Mona oli Niiiin väsynyt, rötkötti sohvalla ja makuualustallaan pitkin iltaa :)

"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, mitä minun hento käteni ei torjuisi." <3

Kun aamu valkeni koiranomistajille

Nyt täytyykin ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa kirjoittamaan tänne urakalla, tarkoitus on saada tästä aika päiväkirjamaisen tarkka, sekä toisille rescue-koirista haaveileville, että itsellekin muistoksi :)

Varovainen nuuhkaisu

Pääsin aiemmin 1.päivän aamukahviin vasta!
Seuraavaksi ulkoitiin taas klo 10, ja silloin pihalle tulivat sekä pisut että minipapanat! Sisälle mennessä Mona oli yhtä onnea ja iloa, muutama iloinen ja leikkisä pyrähdyskin otettiin. Hissi on vähän jänskä, mutta kun ihminen menee ensin, tulee Mona reippaasti perässä. Samoin kaikista ovista. Sisälläkin piti ottaa muutaman iloinen spurtti.

Käytiin pesullakin, kylpärissämme on iso amme, mihin menin Monan seuraksi. Säästin selkääni ja olin "kurjuudessa" mukana, todella hienosti antoi pestä itsensä. Kuivateltiin sohvalla pyyhkeellä ja sitten koitin omalla hiusharjallani (unohtui ostaa koiralle oma). Jaloissa on kikkarakarva päässyt vähän takkuuntumaan, mutta muuten sain nätin tytön esiiin aika näppärästi. Leikkasin myös yhden takun masukarvoista.

Varasin Monalle ajan eläinlääkärille (tiistai  13.9.) sekä trimmaajalle (eilen 8.9.).

Käytiin vaa'alla, ja Mona painaa 5kg.  Hälle eivät oikein namit eikä raksut tunnu maistuvan, toistaiseksi syödään puuro-koiranmakkara-yhdistelmää, jota vauhditan välillä raejuustolla, öljyllä tai kermaviilillä. Axilur- matolääkitys annetaan ensimmäisenä 3 päivänä, ne ovat uponneet hyvin pienen juustopalan sisässä.

Lentomatka aiheutti Monalle ensin aivastelua/yskimistä, mutta se on nyt jo mennyttä. Pelkäsin ensin jotain kennelyskääkin, mutta onneksi sain yhdistykseltä, Auringonkoirilta, rauhoittelua :)

Meidän koira on kotona!

Auton nokka suunnattiin maanantai-tiistai välisenä yönä 5.-6.9.2011 kohti Helsinkiä, aika jämptillä aikataululla. Oltiin paikalla Juuri kun Auringonkoirat Ryn kantokopat saapuivat. Oi sitä onnen määrää!! Paikalla oli paljon muitakin, kodin saivat myös koirat Calamar, Linda, Lourdes, Mora, Piolin ja Raquel, sekä kotihoitoon Billie, Maya ja Sally. Hymyä ja iloa. Monalle ostamani valjaat olivat hippasen liian isot, mutta onhan hän aika lailla luuta ja nähkaa tuon pörrön alla. panta on kuitenkin säädettävä ja sopi mainiosti. Istahdin lattialle Monan viereen, ja sain heti Paaaaljon pusuja <3

Automatka takaisin oli ensin hieman häslinkiä, istuin Monan kanssa takapenkillä. Mona ajelehti sylissäni, penkillä, yritti eteen, hyppäsi kerran jopa hattuhyllylle! Onnistuimme myös sekoilemaan suunnassa, ja pysähdyimme Espoossa puskapissalla kaikki 3 ;D Sen jälkeen kipusimme etupenkille, ja levitin Monan peiton jalkoihini. Sain useaan kertaan töniä koiran takaisin alas, ja jossain vaiheessa tämä käpertyikin kerälle ja nukahti! Huristimme Salon läheiselle Teboilille ja nautimme autossa kahvit ja ruisleivät. Annoin Monalle välissä olleen paistetun kananmunan, sillä taisi olla huutava nälkä.

Kotiin saavuttiin siinä aamuneljän aikaan, käytiin vielä pienellä happihyppelyllä Monan kanssa, minilenkki pihapiirissä. Kotona kierrätin Monan kaikissa huoneissa, ja annoin hieman puuro-liha-sekoitusta, jossa oli kermaviiliä mukana. Kippo tyhjeni nopeasti. Olimme aika rättiväsyneitä, joten menimme nukkumaan. Monalle oli oma paikka sängyn vieressä, ja laitoimme makuuhuonen oven kiinni, ettei tämä kulkisi puoli yötä pitkin asuntoa. Mutta Mona osoittautui aika kenguruksi! Se pomppi vaivatta sängylle, ja tästä käytiinkin pitkään tönimispitoista rallia :D P ei oikein osannut Monaa vielä poistaa sängystä, mutta lopulta kun tarpeeksi kauan blokkasin Monan hyppimisen, ja näytin missä haluan sen nukkuvan, rauha laskeutui, ja Mona nukkuikin koko yön omalla paikallaan. Tai noh, sen 3-4 tuntia, ennen kuin lähdettiin taas aamupissalle ulos. Ja tässä näemme mihin Mona livahti sillä aikaa kun join aamukahvia ;D

Seuraavaksi siirryttiin olohuoneen sohvalle.

Sekalaisia tunteita ja ajatuksia

Mona on meille molemmille ensikoira, ja jänskättää kyllä vielä vaan enemmän! Itsellä on kokemusta kissoista ja freteistä, Pllä ei ole omia lemmikkejä koskaan ollut. Molemmat ollaan rauhallisia ja kotonaviihtyviä, ja koko sydämestä halutaan tarjota Monalle rakastava koti loppuelämäksi.

Mielenkiinnolla odotan millaiseksi persoonaksi Mona paljastuu. Frettien kanssa oppi suojaamaan irtaimmistoa kiitettävästi, ja puutarhauriopiskelijana mulla on huonekasveja asuntopullollaan. Osasta oon nyt luopunut, ja tehnyt tilaa Monalle, ja ns. poistanut houkutuksia, jos kasvit näyttäisivätkin herrrrrkullisilta. Onneksi ei ollut monia lattiakasveja, eikä myrkyllisiä huonekasveja löydy kuin yksi. Sen paikka on nyt korkeimman kirjahyllyn päällä :)

Varmaan pakahdun onnesta lentokentällä. Koiranhankinta on ollut pitkä prosessi, oon pienestä pitäen omaa koiraa halunnut, mutta vasta nyt on toive kypsynyt. Muutettiin vuosi sitten tilavaan kaksioon kaupungin laitamille, koulussa on molemmilla hyvin "rento" vaihe niin sanotusti. Parisuhde kukoistaa, 4v tulee täyteen pian.

Meillä oli kesällä hoitokoira, 4-5v kleinspitz, ja kun siitä piti luopua, jäi arkeen niin selkeä tyhjä tila. Koiranmentävä aukko. Yksinään en ole koskaan innostunut lenkkeilemään. Ei ollut ketään rapsutettavaa sohvalla. Oli niin kumman hiljaista. Vaikka jatkuvaa imurointia (karvaa) ja kleinspitzin vahtihaukkua kesämökillä (tai no aina ja kaikkialla) aamutunteina (kellonympäri) en niinkään jäänyt kaipaamaan..... noh ehkä vähän niitäkin :D

Vaikka viherpeukaloa löytyykin, ompelupeukalo mulla on aina ollut keskellä kämmentä. Yläasteen todistuksessa se on 6. Nyt viime vuosina oon siitä huolimatta lähtenyt kokeilemaan, kun sain isovanhemmilta vanhan ompelukoneen. Ikea-kankaista verhoja. Pari tyynyliinaa. Kesämökille verhot vähän hienommasta kankaasta. Joka projektissa teen aina hankalamman kautta ja kaikki mahdolliset virheet, mutta tähän mennessä lopputulos on aina ollut ainakin itselle OK :) Nyt hurautin vanhasta täkistä Monalle makuualustan. Isovanhemmilta sain vanhan petarin, ja sitä oon nyt sit leikellyt pienemmiksi palasiksi, ja sitten taas kursinut reunat kiinni ja siisteiksi.

Hankittuna on nyt vihdoin oikeankokeinen (S-M eikä L kuten aiemmin) panta, ja hihna samaa mallia ja kuviota. pannan tilasin unkarista asti. Vain löytääkseni sen turkulaisestakin liikkeestä. Mutta pari euroa säästin! Rogz Peach Pum -mallisto ja Floral tartan on kuvio. Sopivan tyttömäinen?

Pehmojakin on muutama. Laivalta ostin hau-haun champion wildlifepehmon,  missä ei ole täytettä mutta päästä ja mahasta löytyy muutama vinku:

Nyt täytyy vielä siivoilla langanpätkiä yms pois lattioilta....