Ulkoilukuvia

Eilen oli todella nätti päivä, käytiin taas metsässä ulkoilemassa.

Ketterä tyttö

Lyhytkoipisena on kiva katsella maailmaa kivien päältä, hyvin reippaasti Mona ponnistaa isompienkin lohkareiden päälle

Pidän Monaa vapaana metsässä, tämä alue on niin valoisa ja avoin, että näen sen hyvin, sekä mahdollisesti muut lähestyvät koiranomistajat. Mona käy kuitenkin koko ajan tarkistamassa, etten eksy ;)

Syksyisiä metsäretkiä

Kun lähistöä tallaa tarpeeksi pitkään, löytyy välillä aarteita. Talomme takana on pururataa, ja toissapäivänä tulin poistuneeksi siltä metsän puolelle. Ja miten mahtavaa lenkkeilymaastoa sieltä löytyikään! Valoisaa mäntymetsikköä, komeita kivenlohkareita, vähän aluskasvillisuutta. Taloja eikä asutusta ei ole ihan näkyvissä, ympäröivät rakennuksien väliin jää noin 150m tuota metsää. Sopivasti että Monan voi päästää hihnasta, ja tämä nuuskii antaumuksella metsän mielenkiintoisia tuoksuja :)

Tämän päivän reissulla oli sadetakki päällä, ettei märkä metsä kastelisi ihan koko koiraa. Ilmat alkavat olla aika viileitä, itselläkin on jo kaulaliina ja sormikkaat lenkeillä.

Täytyy lainata kirjastosta jokin temppu-kirja, en oikein itse enää keksi miten ja mitä opettaisin! Mona osaa nyt istu, maahan, goddag ja näytä masu-tempun :D nämä tuli kerrattua tänään illalla.

Takaraivossani kovasti mietin, että riittääkö meidän tarjoama liikuntamäärämme Monalle, ja lisäaktiviteettina olen joinain iltoina kerrannut temppuja. Myös juoksuttaminen ulkona on useasti tapana. Eli P seisoo kauempana, ja kutsuu Monaa luokseen. Mona innostuu nopeasti ja juoksee korvat hulmuten hänen luokseen. Paljon rapsutuksia. Sitten minä taas kutsun Monan luokseni jne. Vain muutaman kerran on jokin tuoksu viivyttänyt matkalla ;)

Puutarhatonttuna

Muutto takapihalliseen kaksioon on edessä, ja puutarhataitoisena olen käynyt sitten muokkaamassa viidakkomaista takapihaa uuteen uskoon. Mona on ollut mukana virallisena valvojana.

Omistaja flunssassa edelleen

Onneksi P on myös edelleen terveiden kirjoissa.

Mona on ollut meillä nyt kuukauden! Aika on mennyt hurjan nopeasti, ja Mona on sopeutunut meille ja meidän elämäämme mahtavasti. Sohvannurkka on muodostunut hyväksi torkkumispaikaksi, öisin nukutaan sängyn viereisellä paikalla, lenkin jälkeen osataan tepastella kylppäriin ja annetaan nätisti kuivata kuraiset tassut. Muita koiria ollaan bongattu koirapuistossa, ja kerta kerralta Mona tuntuu viihtyvän paremmin.

Annoin Monalle toissapäivänä toisen matokuurin, varmuuden vuoksi, Droncittia. Tämä ja/tai Pn mukana ulkona vietetty päivä johti siihen ,että Monan vatsa meni ihan sekaisin. Maanantaiaamuna Mona oksensi makkarin lattialle kahdesti, ja sen jälkeen meinasi vääntää kakat eteiseen. Ehtisin kuitenkin huomaamaan tämän, ja nappasin hänet hihnaan ja alas... hihnasäätö kostautui, eikä ehditty ulos asti. Minä nenä tukkoisena (ehkä kiitänkin siitä, en haista mitään), unenpöpperössä, ja rappukäytävän matolla iso kasa löysää ripulikakkaa. Pääsi muutama kirosana. Ulkona satoi vettä kuin saavista. Huh huh. Siivosin matolta irtoavat, ja nyt se odottaa meidän parvekkeella pesua. Mona ei onneksi sen jälkeen *koputtaa puuta* oksentanut eikä ripuloinut, mutta oli kovin vaisu ja väsynyt. Sen maha piti kovaa kurinaa. Noh, toivottavasti kaikki mahdolliset loiset sisältä häipyivät samalla, ja sen olo vaan paranee hetki hetkeltä!

Mona on ollut mökillä taas mukana, ollaan käyty pidemmillä ja lyhyemmillä lenkeillä. On käyty lemmikkiliikkeissä, koirapuistoissa, on oltu yksin sekä kotona että autossa. Lauantaina oltiin Pn veljellä iltaa istumassa, ja Mona oli mukana. Mona on kovin kiintynyt muhun, hyvässä ja pahassa. Onneksi Pn kanssa ollaan myös hyvää pataa, ja tuntuu että nekin kiintyy toisiinsa koko ajan paremmin.

Mona on fiksu koira! Mona osaa jo käskyt "istu", "maahan" ja "goddag" :D jälkimmäisellä Mona antaa tassua/kättelee. Lista tulee kasvamaan, jahka me omistajat vaan ehtisimme opettaa. "Tänne", "yli", "alas", "kierrä" ovat ainakin käytössä, vaikka osaaminen onkin enemmän satunnaista. Mona on kova nuuskuttelemaan, ja olenkin muutaman kerran tehnyt kotona sisätiloissa namijälkeä, mahtavalla menestyksellä. Mona myös tutustui namipalloonsa leikin ohella, vaikka ei ihan olekaan tajunnut miten sieltä niitä nameja tipahtelee...

Kynsienleikkuu on itselle yllättävän hankalaa hommaa, ja  sitä vaikeuttaa se, että Monan kynnet olivat niin hurjan pitkät jo tullessa. Eli kynnen sisus on myös yllättävän pitkällä, ja kynnestä voi vain leikata minisiivuja kerrallaan, ettei osu ytimeen. Kerran olen siihen osunut, ihan vain hipaissut. Neidistä lähti aika dramaattisesti silti ääntä... Tilasin myös netistä halvan kynsihiojan, mutta se on aika massiivinen laite noin pienelle koiralle! Pitäisi myös trimmata kaikki tassukarvat kunnolla, ne vaikeuttavat leikkaamista hurjasti.

Turkissa on keskiverrosti hoitamista. Harjaan Monaa usein, ettei turkki pääse takkuuntumaan. Karva on aika ohutta, ja vaatisi varmaan kunnollisia hoitotuotteita, että olisi helpompi hoitaa. Toistaiseksi meillä on vain joku halppiskoirashampoo.Olen nyt koittanut pidätellä itseäni, etten talven edellä leikkele sitä kauheasti, mutta ensi kesäksi vedetään kyllä kunnon kesälook, nyt Mona hapsottaa joka suuntaan :D