Köh, ahkera bloggaaja täällä hei

Aika heitteille tämä blogi on jäänyt. Mona on arjen valopilkku, mutta niin ovelasti se aika vaan huristaa huomaamatta eteenpäin. Muutettiin uuteen vuokrakämppään, ja painetaan Pn kanssa koulussa aika urakalla. Kämppä on ihan sekaisin, ja joulukin hiipii jo nurkan takana, jaiks

Tässä kuitenkin kuvia, osan olen voinutkin jo julkaista

Rakastan <3

Ulkoilukuvia

Eilen oli todella nätti päivä, käytiin taas metsässä ulkoilemassa.

Ketterä tyttö

Lyhytkoipisena on kiva katsella maailmaa kivien päältä, hyvin reippaasti Mona ponnistaa isompienkin lohkareiden päälle

Pidän Monaa vapaana metsässä, tämä alue on niin valoisa ja avoin, että näen sen hyvin, sekä mahdollisesti muut lähestyvät koiranomistajat. Mona käy kuitenkin koko ajan tarkistamassa, etten eksy ;)

Syksyisiä metsäretkiä

Kun lähistöä tallaa tarpeeksi pitkään, löytyy välillä aarteita. Talomme takana on pururataa, ja toissapäivänä tulin poistuneeksi siltä metsän puolelle. Ja miten mahtavaa lenkkeilymaastoa sieltä löytyikään! Valoisaa mäntymetsikköä, komeita kivenlohkareita, vähän aluskasvillisuutta. Taloja eikä asutusta ei ole ihan näkyvissä, ympäröivät rakennuksien väliin jää noin 150m tuota metsää. Sopivasti että Monan voi päästää hihnasta, ja tämä nuuskii antaumuksella metsän mielenkiintoisia tuoksuja :)

Tämän päivän reissulla oli sadetakki päällä, ettei märkä metsä kastelisi ihan koko koiraa. Ilmat alkavat olla aika viileitä, itselläkin on jo kaulaliina ja sormikkaat lenkeillä.

Täytyy lainata kirjastosta jokin temppu-kirja, en oikein itse enää keksi miten ja mitä opettaisin! Mona osaa nyt istu, maahan, goddag ja näytä masu-tempun :D nämä tuli kerrattua tänään illalla.

Takaraivossani kovasti mietin, että riittääkö meidän tarjoama liikuntamäärämme Monalle, ja lisäaktiviteettina olen joinain iltoina kerrannut temppuja. Myös juoksuttaminen ulkona on useasti tapana. Eli P seisoo kauempana, ja kutsuu Monaa luokseen. Mona innostuu nopeasti ja juoksee korvat hulmuten hänen luokseen. Paljon rapsutuksia. Sitten minä taas kutsun Monan luokseni jne. Vain muutaman kerran on jokin tuoksu viivyttänyt matkalla ;)

Puutarhatonttuna

Muutto takapihalliseen kaksioon on edessä, ja puutarhataitoisena olen käynyt sitten muokkaamassa viidakkomaista takapihaa uuteen uskoon. Mona on ollut mukana virallisena valvojana.

Omistaja flunssassa edelleen

Onneksi P on myös edelleen terveiden kirjoissa.

Mona on ollut meillä nyt kuukauden! Aika on mennyt hurjan nopeasti, ja Mona on sopeutunut meille ja meidän elämäämme mahtavasti. Sohvannurkka on muodostunut hyväksi torkkumispaikaksi, öisin nukutaan sängyn viereisellä paikalla, lenkin jälkeen osataan tepastella kylppäriin ja annetaan nätisti kuivata kuraiset tassut. Muita koiria ollaan bongattu koirapuistossa, ja kerta kerralta Mona tuntuu viihtyvän paremmin.

Annoin Monalle toissapäivänä toisen matokuurin, varmuuden vuoksi, Droncittia. Tämä ja/tai Pn mukana ulkona vietetty päivä johti siihen ,että Monan vatsa meni ihan sekaisin. Maanantaiaamuna Mona oksensi makkarin lattialle kahdesti, ja sen jälkeen meinasi vääntää kakat eteiseen. Ehtisin kuitenkin huomaamaan tämän, ja nappasin hänet hihnaan ja alas... hihnasäätö kostautui, eikä ehditty ulos asti. Minä nenä tukkoisena (ehkä kiitänkin siitä, en haista mitään), unenpöpperössä, ja rappukäytävän matolla iso kasa löysää ripulikakkaa. Pääsi muutama kirosana. Ulkona satoi vettä kuin saavista. Huh huh. Siivosin matolta irtoavat, ja nyt se odottaa meidän parvekkeella pesua. Mona ei onneksi sen jälkeen *koputtaa puuta* oksentanut eikä ripuloinut, mutta oli kovin vaisu ja väsynyt. Sen maha piti kovaa kurinaa. Noh, toivottavasti kaikki mahdolliset loiset sisältä häipyivät samalla, ja sen olo vaan paranee hetki hetkeltä!

Mona on ollut mökillä taas mukana, ollaan käyty pidemmillä ja lyhyemmillä lenkeillä. On käyty lemmikkiliikkeissä, koirapuistoissa, on oltu yksin sekä kotona että autossa. Lauantaina oltiin Pn veljellä iltaa istumassa, ja Mona oli mukana. Mona on kovin kiintynyt muhun, hyvässä ja pahassa. Onneksi Pn kanssa ollaan myös hyvää pataa, ja tuntuu että nekin kiintyy toisiinsa koko ajan paremmin.

Mona on fiksu koira! Mona osaa jo käskyt "istu", "maahan" ja "goddag" :D jälkimmäisellä Mona antaa tassua/kättelee. Lista tulee kasvamaan, jahka me omistajat vaan ehtisimme opettaa. "Tänne", "yli", "alas", "kierrä" ovat ainakin käytössä, vaikka osaaminen onkin enemmän satunnaista. Mona on kova nuuskuttelemaan, ja olenkin muutaman kerran tehnyt kotona sisätiloissa namijälkeä, mahtavalla menestyksellä. Mona myös tutustui namipalloonsa leikin ohella, vaikka ei ihan olekaan tajunnut miten sieltä niitä nameja tipahtelee...

Kynsienleikkuu on itselle yllättävän hankalaa hommaa, ja  sitä vaikeuttaa se, että Monan kynnet olivat niin hurjan pitkät jo tullessa. Eli kynnen sisus on myös yllättävän pitkällä, ja kynnestä voi vain leikata minisiivuja kerrallaan, ettei osu ytimeen. Kerran olen siihen osunut, ihan vain hipaissut. Neidistä lähti aika dramaattisesti silti ääntä... Tilasin myös netistä halvan kynsihiojan, mutta se on aika massiivinen laite noin pienelle koiralle! Pitäisi myös trimmata kaikki tassukarvat kunnolla, ne vaikeuttavat leikkaamista hurjasti.

Turkissa on keskiverrosti hoitamista. Harjaan Monaa usein, ettei turkki pääse takkuuntumaan. Karva on aika ohutta, ja vaatisi varmaan kunnollisia hoitotuotteita, että olisi helpompi hoitaa. Toistaiseksi meillä on vain joku halppiskoirashampoo.Olen nyt koittanut pidätellä itseäni, etten talven edellä leikkele sitä kauheasti, mutta ensi kesäksi vedetään kyllä kunnon kesälook, nyt Mona hapsottaa joka suuntaan :D

Päivät kuluvat niin nopeaan!

Aika ehtii vierähtämään niin nopeasti, ei ole oikein päivitystahti pysynyt yllä. Sairastuin sunnuntai 18. päivä flunssaan ja se on vaatinut veronsa. Yskä pitää hereillä öisin ja olo on muutenkin kurja. Onneksi P ja Mona ovat terveitä. Mona on ollut meillä kohta jo 3 viikkoa!

Mitäs kaikkea Monan toisella viikko  tapahtuikaan...

Tiistaina 13.9. käytiin kaupungin eläinlääkärillä. En enää ihmettele miksi jotkut luonnehtivat tätä juroksi lehmälääkäriksi.... Olin varannut ajan ns. perustarkistukseen, ja aika väkisin vääntämällä sain lääkärin kopeloimaan Monaa... Sydämen ja keuhkot tämä kuunteli oma-aloitteisesti, mutta kaikessa muussa sain olla ns. ehdottamassa ja kyselemässä. "Mites kun nuo silmät rähmivät aika paljon?", "miltä näyttää hampaat?", "Onko siru luettavissa?", "Mites korvat?", "Onko normaalia?"," Mites leikkausarpi?" jne.

Hampaissa on hammaskiveä, sitä käydään jossain vaiheessa poistattamassa. Korvat olivat puhtaat, silmiä pitää puhdistaa, mutta olivat kunnossa. Leikkaushaava on siisti. Mona painoi ell vaa'an mukaan (odotustilassa kävin itse punnitsemassa kun tultiin, tätäkään ell ei kysellyt tms) 4kg! Ell mukaan se on "ihan hyvä paino tuon kokoiselle koiralle"...... Epäilen aika vahvasti?? Sen verran terävästi luut tuntuvat.... Oltiin jossain 10 minuutissa ulkona, ja maksoin siitä 41€. Tuskin vastaisuudessa asioidaan enää tuolla... Olen ehkä hössöttäjä, mutta maksan siitä, että ammattilainen vakuuttelisi huoleni aiheettomiksi!

Illalla Mona oli lopen uupunut päivästä, ja nukahti sohvalle selälleen. Minä kaivoin pikkusakset esiin ja leikkasin sen masusta ja alapäästä takkuja pois. Osa oli varmaan tehnyt tosi kipeääkin, onneksi nyt varmaan helpotti.


Keskiviikkona 14.9. Kävimme Pn kanssa muutamassa kaupassa ja Mona opetteli odottamaan autossa. Kaikki sujui hyvin. Ostin kangaskaupasta fleeceä, kurahousukangasta, heijastinnauhaa, resoria ++, jos vaikka osaisin tehdä kurahaalarit Monalle. Hurtan takki on ihan ok, mutta saisi suojata paremminkin.

Torstai 15.9. 

Ollaan päivittäin harjoiteltu Monan yksinoloa, mutta eihän hän siitä ilahdu. Pientä vinkumista, oven raapimista ja mieletöntä tuhinaa hetkittäin. Yksi ainoa haukahdus alussa. Ja kun oven taas avaa, on vastassa :

 Ja tässä vielä meidän sylihauva <3

Neljäs päivä ja mökkeilyä tiedossa

Torstai-illalla Mona oli vielä autuaan tietämätön, miten jännä viikonloppu oli kehkeyhtymässä. Hän oli ihan rättiväsynyt trimmaajareissusta.

Perjantai 9.9. lähti vauhdikkaasti käyntiin. P valmisti lettuja mukaanotettavaksi, minä pakkasin laukkuja ja kastelin kasvit ++ hääräsin. Jossain tässä jännityksen tiimellyksessä Mona taisi päästää ilopissat eteiseen. Mutta mitäpä moisista. Oltiin lähdössä mökille!

Automatka sujui tiivissä tunnelmissa, kun 4 henkeä + koira + tavarat tungetaan yhteen Fiat Puntoon. Mona käpertyi syliini nukkumaan ja viihtyi siinä koko matkan. Sama juttu veneessä. Mökki sijaitsee siis Turun saaristossa, siksi venekyyti :)

Olin alunperin murehtinut kovasti, uskallanko päästää Monaa vapaaksi pihassa. Mona oli ollut meillä kuitenkin niin vähän aikaa, enkä tietäisi, jos se vaikka lähtisi jonkun eläimen/tuoksun perään. Mutta samalla mietin, että Mona pysytteli muutenkin koko ajan jaloissani, ja että kyseessä on kuitenkin Saari. Että vaikka saari ei ole kaikkista pienin luoto, Mona ei kuitenkaan pääsisi kauas. Joten vapautin Monan samantien mökin pihassa vapaaksi. Ja turhia murheita! Mona ei päästänyt mua silmistään koko viikonloppuna :P


Sitten kuvia! Aina kun istahdin, Mona ilmestyi vierelleni. Hakee kovasti turvaa ja tukea. Minun jalkojeni takaa/vierestä on turvallisempi tutkia maailmaa.

Sauna oli jännä paikka kaikkine tuoksuineen. Ja saunan alla oleva puuvarasto etenkin. Ominpäin Mona ei lähtenyt sitä tutkimaan, mutta kun istuin lähellä,rantakalliolla, tutkimusmatkat alkoivat :)

Jännien hetkien vastapainoksi piti myös päästä viereen sohvalle torkkumaan <3 Yölläkin Mona taas ilmestyi viereemme tuhisemaan.

Seuraavana päivänä käytiin ihan pienen matkan päästä mökistä tutkimassa metsää. Mona ei selvästi tykkää kävellä märillä sammalilla :D Pitäisi olla kuivaa kalliota, siinä se hyppii ja loikkii todella ketterästi, pärjää myöhemmin varmasti hyvin agilityssa!

Järjestin Monalle oman tuolin omani vierelle, kun oli muuten koko ajan tunkemassa syliini.

Siinä oli hyvä torkkua auringonpaisteessa, kunhan ihmiset pysyivät kuulo-ja näköaistin ulottuvilla

Ja samoin saunanterassilla oli hyvä nukkua minun kyljessäni. pari kertaa pääsin livahtamaan vessaan, mutta yleensä Mona heräsi ennen palaamistani ja lähti pää viidentenä jalkana etsimään minua. Huussin oven takaa kuului armoton tuhina ja vikinä "JEEE LÖYSIN SUT"-tyylillä :P

Mahtava reissu kaikinpuolin!

Kolmas päivä

Kolmas päivä alkoi Pallon viedessä Monan aamulla ulos, ja ruokkiessa tämän. Annamme Monalle ruuan 2 kertaa päivässä, aamupissan jälkeen ja illemmalla joskus 17-18 aikaan.

Olin varannut Monalle ajan trimmaajalle klo 13.30, ja valmistauduimme reissuun siten, että lähdimme liikkeelle jo klo 11 aikaan. Kävelin sen kanssa läheisimmälle koirapuistolle, n. 1,5km. Puisto oli onneksemme tyhjä, saimme totutella rauhassa puistoon ja siihen, ettei Mona ylipäätänsä ole hihnassa. Huolet olivat aiheettomia, tytsy ei kauas minusta lähde!

Pallo liittyi seuraamme siinä klo 13 aikaan, ja harjoiteltiin hetken luoksetuloa. Sitten Pallo kyyditsi meidät trimmaajalle, ja olimme ihan ajoissakin! Trimmauksen suoritti harjoittelija, kun "pää"trimmaajalla oli käsi paketissa. Harjoittelijanainen oli oikein mukava, ja olin etukäteen sopinut, että pääsen mukaan seuraamaan ns toimenpidettä. Mona pestiin proteiinipitoisella shamppoolla, sekä tökötillä, joka teki valkoisesta karvasta Oikeasti valkoisen. Pesu sujui moitteetta. Seisoin itse taustalla ja koitin pitää itseni rentona, ettei Mona ainakaan peilaisi minun jännitystäni.

Kuivaaja olikin jo vähän pelottavampi vehje, onneksi Monan karva kuivuu aika nopsaan. Sitten siirryttiin inhottavimpaan osioon, takkujen selvitykseen. Tassujen "takakarvat" olivat tosi takkuiset, ja mahakarvat myös. Mona antoi kuitenkin tehdä tämän, vaikkakin koitti vääntelehtiä irti :D Se osoittautui aika akrobaatiksi, pelkäsin yhdessä vaiheessa että vääntyy käpälät sijoiltaan.... Leikkauskaan ei Monaa miellyttänyt, ja osittain siksi lopputulos onkin vähän..eh, epätasainen. En huomannut sitä kuin vasta seuraavana päivänä kotona. Mona vääntyili ja kääntyili, ja nyt esim toinen "kulmakarva" on ihan erikokoinen :D mutta muuten karvan alta paljastui oikea kaunotar, korvat löytyiät ja kasvonpiirteet pääsivät paremmin esille! Lisäksi etujalkojen villahousuefektiä karsittiin myös, ja tassujen pohjakarvat saksittiin myös. Tulee aika iso homma opetella itse tekemään samat hommat, eh... Pesu, leikkuu ja kynsien leikkaus 58€. Pikkaisen kirpaisi.

Mutta on hän kaunis <3 Trimmaajan jälkeen siskoni tuli kylään, ja jäi pitämään Monalle seuraa siksi aikaan kun kävimme Pallon kanssa kaupassa.

Keli jatkuu sateisena, tämä neiti ei varmana pysy näin valkoisena kauaa...