Kun lähistöä tallaa tarpeeksi pitkään, löytyy välillä aarteita. Talomme takana on pururataa, ja toissapäivänä tulin poistuneeksi siltä metsän puolelle. Ja miten mahtavaa lenkkeilymaastoa sieltä löytyikään! Valoisaa mäntymetsikköä, komeita kivenlohkareita, vähän aluskasvillisuutta. Taloja eikä asutusta ei ole ihan näkyvissä, ympäröivät rakennuksien väliin jää noin 150m tuota metsää. Sopivasti että Monan voi päästää hihnasta, ja tämä nuuskii antaumuksella metsän mielenkiintoisia tuoksuja :)
Tämän päivän reissulla oli sadetakki päällä, ettei märkä metsä kastelisi ihan koko koiraa. Ilmat alkavat olla aika viileitä, itselläkin on jo kaulaliina ja sormikkaat lenkeillä.
Täytyy lainata kirjastosta jokin temppu-kirja, en oikein itse enää keksi miten ja mitä opettaisin! Mona osaa nyt istu, maahan, goddag ja näytä masu-tempun :D nämä tuli kerrattua tänään illalla.
Takaraivossani kovasti mietin, että riittääkö meidän tarjoama liikuntamäärämme Monalle, ja lisäaktiviteettina olen joinain iltoina kerrannut temppuja. Myös juoksuttaminen ulkona on useasti tapana. Eli P seisoo kauempana, ja kutsuu Monaa luokseen. Mona innostuu nopeasti ja juoksee korvat hulmuten hänen luokseen. Paljon rapsutuksia. Sitten minä taas kutsun Monan luokseni jne. Vain muutaman kerran on jokin tuoksu viivyttänyt matkalla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti