Onnellinen koira-arki porskuttaa eteenpäin

Meillä elämä kulkee hiljaa eteenpäin. Mona on meidän ihana perheenjäsen, tuntuu kuin se olisi aina ollut meillä.


Mona nukkuu missä vaan miten vaan, tässä oli jäänyt istuinpehmuste lattialle.

Kulmien alta näkyy kaksi niin ikiviisasta silmää :)

Leivoin joulutorttuja, ja ihmettelin mihin Mona hävisi jaloistani pyörimästä. Ei ollut sohvalla, ei sängyllä, ei patjallaan.... Pn paita oli tipahtanut lattialle ja Mona sen päälle lattialla :D

Tässä oltiin kyläilemässä isovanhemmilla Maalla, kostea "talvisää" aiheutti jatkuvaa pesua ja karvat oli koko ajan kikkuralla :D Fasaanien tarkkailu uuvutti muutenkin :P

Tässä jälleen rento ote elämään

Jouluposeeraus ei innostanut

Tämä nauratti makeasti yhtenä päivänä. Pn farkkujen päällä on turvallista olla, mutta peppu ei mahtunut käsinojalle :'D

Uusi talvitakki ei ihan vakuuttanut

Keksimonsterin jälkiä

Isännätä mallia, mikä tässä tietokoneella istuskelussa muka viehättää??

Tää on muodostunut suosikkipaikaksi, kun siitä näkee aika kattavasti sekä eteiseen, keittiöön että koko olohuoneen. Olin tainnut juuri "trimmata" Monaa, niin silmät näyttää ISOILTA :D tommonen ns. tarantella-look!

Monalta poistettiin 12.1 hammaskiveä, 60€ Turun kaupungin ell. Mona oli IHAN taju kankaalla, vaikka luulin että se vain rauhoitetaan kevyesti. Oli todella ikävää pidellä velttoa koiraa odotustilassa, ja toimenpiteen jälkeenkin Mona oli koko illan ihan tokkurassa. Nyt on puhtaan valkeat hampaat, täytyy varmaan alkaa pesemään niitä, että pysyisivät kanssa.

Lumi ei ole suuresti Monaa hetkauttanut, eikä pakkasetkaan ole sitä paleltaneet. Vaikka onhan niitä pakkasia ollut niin vähänkin vasta. Ja varalla on Hurtan talvimantteli ja mamman kutoa islantilainen villapaita ;) Uusi vuosi oli Monalle hyvin stressaavaa, se pelkästi jonkin verran rakettien pauketta, ulkoilut olivat minimissä. Onneksi ostettiin juuri ennen vuodenvaihdetta rikkinäisen pannan tilalle valjaat, Mona olisi varmasti irtipäässessään juossut päättömästi karkuun.

Mona turvaa minuun ja meille on muodostunut ehkä turhankin tiukka kiintymys. P voi mennä ja tulla, mutta minä jos lähden liikkeelle, esim roskia viemään, niin Mona on kyllä tiukasti seuraamassa vieressä. Asiaa ei helpota että olen kotona Koko ajan, kun on niin paljon etäviikkoja koulussa. Onneksi Monan ja Pn suhde on kuitenkin koko ajan kehittymässä, ja ehkä Monankin luottamus/itsetunto tästä ajan kanssa kehittyy. Mona on ollut meillä nyt 4kk.

Köh, ahkera bloggaaja täällä hei

Aika heitteille tämä blogi on jäänyt. Mona on arjen valopilkku, mutta niin ovelasti se aika vaan huristaa huomaamatta eteenpäin. Muutettiin uuteen vuokrakämppään, ja painetaan Pn kanssa koulussa aika urakalla. Kämppä on ihan sekaisin, ja joulukin hiipii jo nurkan takana, jaiks

Tässä kuitenkin kuvia, osan olen voinutkin jo julkaista

Rakastan <3

Ulkoilukuvia

Eilen oli todella nätti päivä, käytiin taas metsässä ulkoilemassa.

Ketterä tyttö

Lyhytkoipisena on kiva katsella maailmaa kivien päältä, hyvin reippaasti Mona ponnistaa isompienkin lohkareiden päälle

Pidän Monaa vapaana metsässä, tämä alue on niin valoisa ja avoin, että näen sen hyvin, sekä mahdollisesti muut lähestyvät koiranomistajat. Mona käy kuitenkin koko ajan tarkistamassa, etten eksy ;)

Syksyisiä metsäretkiä

Kun lähistöä tallaa tarpeeksi pitkään, löytyy välillä aarteita. Talomme takana on pururataa, ja toissapäivänä tulin poistuneeksi siltä metsän puolelle. Ja miten mahtavaa lenkkeilymaastoa sieltä löytyikään! Valoisaa mäntymetsikköä, komeita kivenlohkareita, vähän aluskasvillisuutta. Taloja eikä asutusta ei ole ihan näkyvissä, ympäröivät rakennuksien väliin jää noin 150m tuota metsää. Sopivasti että Monan voi päästää hihnasta, ja tämä nuuskii antaumuksella metsän mielenkiintoisia tuoksuja :)

Tämän päivän reissulla oli sadetakki päällä, ettei märkä metsä kastelisi ihan koko koiraa. Ilmat alkavat olla aika viileitä, itselläkin on jo kaulaliina ja sormikkaat lenkeillä.

Täytyy lainata kirjastosta jokin temppu-kirja, en oikein itse enää keksi miten ja mitä opettaisin! Mona osaa nyt istu, maahan, goddag ja näytä masu-tempun :D nämä tuli kerrattua tänään illalla. Takaraivossani kovasti mietin, että riittääkö meidän tarjoama liikuntamäärämme Monalle, ja lisäaktiviteettina olen joinain iltoina kerrannut temppuja. Myös juoksuttaminen ulkona on useasti tapana. Eli Pallo seisoo kauempana, ja kutsuu Monaa luokseen. Mona innostuu nopeasti ja juoksee korvat hulmuten hänen luokseen. Paljon rapsutuksia. Sitten minä taas kutsun Monan luokseni jne. Vain muutaman kerran on jokin tuoksu viivyttänyt matkalla ;)

Epähuomiossa kuvasin tämän Taas sivuttain, paha tapa. nooh, hieman niskavenyttelyä :P

Semmoista täällä :) On hän niin suloinen ja fiksu! <4

Puutarhatonttuna

Omistaja flunssassa edelleen

Onneksi Pallo on myös edelleen terveiden kirjoissa.

Mona on ollut meillä nyt kuukauden! Aika on mennyt hurjan nopeasti, ja Mona on sopeutunut meille ja meidän elämäämme mahtavasti. Sohvannurkka on muodostunut hyväksi torkkumispaikaksi, öisin nukutaan sängyn viereisellä paikalla, lenkin jälkeen osataan tepastella kylppäriin ja annetaan nätisti kuivata kuraiset tassut. Muita koiria ollaan bongattu koirapuistossa, ja kerta kerralta Mona tuntuu viihtyvän paremmin.

Annoin Monalle toissapäivänä toisen matokuurin, varmuuden vuoksi, Droncittia. Tämä ja/tai Pallon mukana ulkona vietetty päivä johti siihen ,että Monan vatsa meni ihan sekaisin. Maanantaiaamuna Mona oksensi makkarin lattialle kahdesti, ja sen jälkeen meinasi vääntää kakat eteiseen. Ehtisin kuitenkin huomaamaan tämän, ja nappasin hänet hihnaan ja alas... hihnasäätö kostautui, eikä ehditty ulos asti. Minä nenä tukkoisena (ehkä kiitänkin siitä, en haista mitään), unenpöpperössä, ja rappukäytävän matolla iso kasa löysää ripulikakkaa. Pääsi muutama kirosana. Ulkona satoi vettä kuin Esteristä. Huh huh. Siivosin matolta irtoavat, ja nyt se odottaa meidän parvekkeella pesua. Mona ei onneksi sen jälkeen *koputtaa puuta* oksentanut eikä ripuloinut, mutta oli kovin vaisu ja väsynyt. Sen maha piti kovaa kurinaa. Noh, toivottavasti kaikki mahdolliset loiset sisältä häipyivät samalla, ja sen olo vaan paranee hetki hetkeltä!

Mona on ollut mökillä taas mukana, ollaan käyty pidemmillä ja lyhyemmillä lenkeillä. On käyty lemmikkiliikkeissä, koirapuistoissa, on oltu yksin sekä kotona että autossa. Lauantaina oltiin Pallon veljellä iltaa istumassa, ja Mona oli mukana. Mona on kovin kiintynyt muhun, hyvässä ja pahassa. Onneksi Pallon kanssa ollaan myös hyvää pataa, ja tuntuu että nekin kiintyy toisiinsa koko ajan paremmin.

Mona on fiksu koira! Mona osaa jo käskyt "istu", "maahan" ja "goddag" :D jälkimmäisellä Mona antaa tassua/kättelee. Lista tulee kasvamaan, jahka me omistajat vaan ehtisimme opettaa. "Tänne", "yli", "alas", "kierrä" ovat ainakin käytössä, vaikka osaaminen onkin enemmän satunnaista. Mona on kova nuuskuttelemaan, ja olenkin muutaman kerran tehnyt kotona sisätiloissa namijälkeä, mahtavalla menestyksellä. Mona myös tutustui namipalloonsa leikin ohella, vaikka ei ihan olekaan tajunnut miten sieltä niitä nameja tipahtelee...

Kynsienleikkuu on itselle yllättävän hankalaa hommaa, ja  sitä vaikeuttaa se, että Monan kynnet olivat niin hurjan pitkät jo tullessa. Eli kynnen sisus on myös yllättävän pitkällä, ja kynnestä voi vain leikata minisiivuja kerrallaan, ettei osu ytimeen. Kerran olen siihen osunut, ihan vain hipaissut. Neidistä lähti aika dramaattisesti silti ääntä... Tilasin myös netistä halvan kynsihiojan, mutta se on aika massiivinen laite noin pienelle koiralle! Pitäisi myös trimmata kaikki tassukarvat kunnolla, ne vaikeuttavat leikkaamista hurjasti.

Turkissa on keskiverrosti hoitamista. Harjaan Monaa usein, ettei turkki pääse takkuuntumaan. Karva on aika ohutta, ja vaatisi varmaan kunnollisia hoitotuotteita, että olisi helpompi hoitaa. Toistaiseksi meillä on vain joku halppiskoirashampoo.Olen nyt koittanut pidätellä itseäni, etten talven edellä leikkele sitä kauheasti, mutta ensi kesäksi vedetään kyllä kunnon kesälook, nyt Mona hapsottaa joka suuntaan :D

Päivät kuluvat niin nopeaan!

Aika ehtii vierähtämään niin nopeasti, ei ole oikein päivitystahti pysynyt yllä. Sairastuin sunnuntai 18. päivä flunssaan ja se on vaatinut veronsa. Yskä pitää hereillä öisin ja olo on muutenkin kurja. Onneksi Pallo ja Mona ovat terveitä. Mona on ollut meillä kohta jo 3 viikkoa!

Mitäs kaikkea Monan toisella viikko  tapahtuikaan...

Tiistaina 13.9. käytiin kaupungin eläinlääkärillä. En enää ihmettele miksi jotkut luonnehtivat tätä juroksi lehmälääkäriksi.... Olin varannut ajan ns. perustarkistukseen, ja aika väkisin vääntämällä sain lääkärin kopeloimaan Monaa... Sydämen ja keuhkot tämä kuunteli oma-aloitteisesti, mutta kaikessa muussa sain olla ns. ehdottamassa ja kyselemässä. "Mites kun nuo silmät rähmivät aika paljon?", "miltä näyttää hampaat?", "Onko siru luettavissa?", "Mites korvat?", "Onko normaalia?"," Mites leikkausarpi?" jne.

Hampaissa on hammaskiveä, sitä käydään jossain vaiheessa poistattamassa. Korvat olivat puhtaat, silmiä pitää puhdistaa, mutta olivat kunnossa. Leikkaushaava on siisti. Mona painoi ell vaa'an mukaan (odotustilassa kävin itse punnitsemassa kun tultiin, tätäkään ell ei kysellyt tms) 4kg! Ell mukaan se on "ihan hyvä paino tuon kokoiselle koiralle"...... Epäilen aika vahvasti?? Sen verran terävästi luut tuntuvat.... Oltiin jossain 10 minuutissa ulkona, ja maksoin siitä 41€. Tuskin vastaisuudessa asioidaan enää tuolla... Olen ehkä hössöttäjä, mutta maksan siitä, että ammattilainen vakuuttelisi huoleni aiheettomiksi!

Illalla Mona oli lopen uupunut päivästä, ja nukahti sohvalle selälleen. Minä kaivoin pikkusakset esiin ja leikkasin sen masusta ja alapäästä takkuja pois. Osa oli varmaan tehnyt tosi kipeääkin, onneksi nyt varmaan helpotti.


Keskiviikkona 14.9. Kävimme Pallon kanssa muutamassa kaupassa ja Mona opetteli odottamaan autossa. Kaikki sujui hyvin. Ostin kangaskaupasta fleeceä, kurahousukangasta, heijastinnauhaa, resoria ++, jos vaikka osaisin tehdä kurahaalarit Monalle. Hurtan takki on ihan ok, mutta saisi suojata paremminkin.

Torstai 15.9. 

Ollaan päivittäin harjoiteltu Monan yksinoloa, mutta eihän hän siitä ilahdu. Pientä vinkumista, oven raapimista ja mieletöntä tuhinaa hetkittäin. Yksi ainoa haukahdus alussa. Ja kun oven taas avaa, on vastassa :

 Ja tässä vielä meidän sylihauva <3