Mona on lottovoitto. Vuosi on mennyt nopeasti, ja toisaalta tuntuu etten muista aikaa ennen Monan tuloa.
Kuva espanjan tarha.ajoilta
Pihavahti (lumihiutaleet ikkunassa ettei Mona pompi päin lasia....)
Mona tipahti hyiselle kevätpulahdukselle mökillä, pääsi sieltä onneksi omin avuin nopsaan ylös. Ja saunaan lämmittelemään.
Pelastusliivitkin hankittiin
Mulla meinas leuka tippua kun näin, että täällä on uus päivitys! :) Olis kiva kuulla lisää kuulumisia. Itelleni saapui myös pari kk sitten rescuekoira ja suorastaan ahmin muitten kokemuksia ja juttuja!
VastaaPoistaHei, kiva että lukijoitakin löytyy :) Olen itse opiskeluissa loppusuoralla, joten aikaa ei ole ollut kauhiasti päivitellä, mutta koitan saada tänne palasia meidän arjestakin. Minkäslainen rescue sulta löytyy?
VastaaPoistaJoo ihan ymmärrettävää kyllä, mutta mä oon ollu ihan uteliaana täällä :D Mulle tuli kans tollanen pienikokonen tyttökoira, Serbiasta. Pörrönen ja pelokas (säikkyy muita koiria ihan älyttömästi). On ollu tosi palkitsevaa kattoo miten toinen joka päivä kehittyy ja saa lisää itsevarmuutta :) Miten Mona on kehittyny kokonaisen vuoden aikana?
VastaaPoistaMona ei myöskään (vieläkään) ymmärrä toisten koirien päälle, mutta ihmisistä tykkää! Toisten luo juoksee kuin olisivat vanhat tutut, toisten kanssa menee hetki että jää murtuu. Juhannuksena oli uusien ihmisten sylissä kuin vettä vaan :) Alussa oli arka. Ukkonen pelottaa, ja ilotulitus. Kärpäset/pörriäiset hieman, mutta vielä pelottavampaa on ihminen, ketä yrittää tappaa niitä pörriäisiä! Se ilmeni tässä kesän aikana. Alussa oli todella nirso, mitkään namit eivät maistuneet, ja nyt..noh, ongelmaa ei todellakaan enää ole ;D päinvastoin kesällä saimme huomata, että neiti on todella perso vähän kaikelle, ja osaa olla ovela. Jos jää mökillä hetkeksikin valvomatta, tämä hyppää pöydälle syömään muiden jämiä. Ja huussista vessapaperia suoraan rullasta :D
Poista