Perjantai 9.9. lähti vauhdikkaasti käyntiin. P valmisti lettuja mukaanotettavaksi, minä pakkasin laukkuja ja kastelin kasvit ++ hääräsin. Jossain tässä jännityksen tiimellyksessä Mona taisi päästää ilopissat eteiseen. Mutta mitäpä moisista. Oltiin lähdössä mökille!
Automatka sujui tiivissä tunnelmissa, kun 4 henkeä + koira + tavarat tungetaan yhteen Fiat Puntoon. Mona käpertyi syliini nukkumaan ja viihtyi siinä koko matkan. Sama juttu veneessä. Mökki sijaitsee siis Turun saaristossa, siksi venekyyti :)
Olin alunperin murehtinut kovasti, uskallanko päästää Monaa vapaaksi pihassa. Mona oli ollut meillä kuitenkin niin vähän aikaa, enkä tietäisi, jos se vaikka lähtisi jonkun eläimen/tuoksun perään. Mutta samalla mietin, että Mona pysytteli muutenkin koko ajan jaloissani, ja että kyseessä on kuitenkin Saari. Että vaikka saari ei ole kaikkista pienin luoto, Mona ei kuitenkaan pääsisi kauas. Joten vapautin Monan samantien mökin pihassa vapaaksi. Ja turhia murheita! Mona ei päästänyt mua silmistään koko viikonloppuna :P
Sitten kuvia! Aina kun istahdin, Mona ilmestyi vierelleni. Hakee kovasti turvaa ja tukea. Minun jalkojeni takaa/vierestä on turvallisempi tutkia maailmaa.
Sauna oli jännä paikka kaikkine tuoksuineen. Ja saunan alla oleva puuvarasto etenkin. Ominpäin Mona ei lähtenyt sitä tutkimaan, mutta kun istuin lähellä,rantakalliolla, tutkimusmatkat alkoivat :)
Jännien hetkien vastapainoksi piti myös päästä viereen sohvalle torkkumaan <3 Yölläkin Mona taas ilmestyi viereemme tuhisemaan.
Seuraavana päivänä käytiin ihan pienen matkan päästä mökistä tutkimassa metsää. Mona ei selvästi tykkää kävellä märillä sammalilla :D Pitäisi olla kuivaa kalliota, siinä se hyppii ja loikkii todella ketterästi, pärjää myöhemmin varmasti hyvin agilityssa!
Järjestin Monalle oman tuolin omani vierelle, kun oli muuten koko ajan tunkemassa syliini.
Siinä oli hyvä torkkua auringonpaisteessa, kunhan ihmiset pysyivät kuulo-ja näköaistin ulottuvilla
Ja samoin saunanterassilla oli hyvä nukkua minun kyljessäni. pari kertaa pääsin livahtamaan vessaan, mutta yleensä Mona heräsi ennen palaamistani ja lähti pää viidentenä jalkana etsimään minua. Huussin oven takaa kuului armoton tuhina ja vikinä "JEEE LÖYSIN SUT"-tyylillä :P
Mahtava reissu kaikinpuolin!
Nyt löytyi tie tänne:) Minulla tulee ihan kyyneleet silmiin,kun luen. Kyllä on upeaa, että Monalla on vihdoin rakastava koti.
VastaaPoistaKiitos tuhannesti Sussi :)
VastaaPoista