Päivät kuluvat niin nopeaan!

Aika ehtii vierähtämään niin nopeasti, ei ole oikein päivitystahti pysynyt yllä. Sairastuin sunnuntai 18. päivä flunssaan ja se on vaatinut veronsa. Yskä pitää hereillä öisin ja olo on muutenkin kurja. Onneksi P ja Mona ovat terveitä. Mona on ollut meillä kohta jo 3 viikkoa!

Mitäs kaikkea Monan toisella viikko  tapahtuikaan...

Tiistaina 13.9. käytiin kaupungin eläinlääkärillä. En enää ihmettele miksi jotkut luonnehtivat tätä juroksi lehmälääkäriksi.... Olin varannut ajan ns. perustarkistukseen, ja aika väkisin vääntämällä sain lääkärin kopeloimaan Monaa... Sydämen ja keuhkot tämä kuunteli oma-aloitteisesti, mutta kaikessa muussa sain olla ns. ehdottamassa ja kyselemässä. "Mites kun nuo silmät rähmivät aika paljon?", "miltä näyttää hampaat?", "Onko siru luettavissa?", "Mites korvat?", "Onko normaalia?"," Mites leikkausarpi?" jne.

Hampaissa on hammaskiveä, sitä käydään jossain vaiheessa poistattamassa. Korvat olivat puhtaat, silmiä pitää puhdistaa, mutta olivat kunnossa. Leikkaushaava on siisti. Mona painoi ell vaa'an mukaan (odotustilassa kävin itse punnitsemassa kun tultiin, tätäkään ell ei kysellyt tms) 4kg! Ell mukaan se on "ihan hyvä paino tuon kokoiselle koiralle"...... Epäilen aika vahvasti?? Sen verran terävästi luut tuntuvat.... Oltiin jossain 10 minuutissa ulkona, ja maksoin siitä 41€. Tuskin vastaisuudessa asioidaan enää tuolla... Olen ehkä hössöttäjä, mutta maksan siitä, että ammattilainen vakuuttelisi huoleni aiheettomiksi!

Illalla Mona oli lopen uupunut päivästä, ja nukahti sohvalle selälleen. Minä kaivoin pikkusakset esiin ja leikkasin sen masusta ja alapäästä takkuja pois. Osa oli varmaan tehnyt tosi kipeääkin, onneksi nyt varmaan helpotti.


Keskiviikkona 14.9. Kävimme Pn kanssa muutamassa kaupassa ja Mona opetteli odottamaan autossa. Kaikki sujui hyvin. Ostin kangaskaupasta fleeceä, kurahousukangasta, heijastinnauhaa, resoria ++, jos vaikka osaisin tehdä kurahaalarit Monalle. Hurtan takki on ihan ok, mutta saisi suojata paremminkin.

Torstai 15.9. 

Ollaan päivittäin harjoiteltu Monan yksinoloa, mutta eihän hän siitä ilahdu. Pientä vinkumista, oven raapimista ja mieletöntä tuhinaa hetkittäin. Yksi ainoa haukahdus alussa. Ja kun oven taas avaa, on vastassa :

 Ja tässä vielä meidän sylihauva <3