perjantai 9. syyskuuta 2011

Kun aamu valkeni koiranomistajille

Nyt täytyykin ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa kirjoittamaan tänne urakalla, tarkoitus on saada tästä aika päiväkirjamaisen tarkka, sekä toisille rescue-koirista haaveileville, että itsellekin muistoksi :)

Varovainen nuuhkaisu



Pääsin aiemmin 1.päivän aamukahviin vasta!
Seuraavaksi ulkoitiin taas klo 10, ja silloin pihalle tulivat sekä pisut että minipapanat! Sisälle mennessä Mona oli yhtä onnea ja iloa, muutama iloinen ja leikkisä pyrähdyskin otettiin. Hissi on vähän jänskä, mutta kun ihminen menee ensin, tulee Mona reippaasti perässä. Samoin kaikista ovista. Sisälläkin piti ottaa muutaman iloinen spurtti.



Käytiin pesullakin, kylpärissämme on iso amme, mihin menin Monan seuraksi. Säästin selkääni ja olin "kurjuudessa" mukana, todella hienosti antoi pestä itsensä. Kuivateltiin sohvalla pyyhkeellä ja sitten koitin omalla hiusharjallani (unohtui ostaa koiralle oma). Jaloissa on kikkarakarva päässyt vähän takkuuntumaan, mutta muuten sain nätin tytön esiiin aika näppärästi. Leikkasin myös yhden takun masukarvoista.





Varasin Monalle ajan eläinlääkärille (tiistai  13.9.) sekä trimmaajalle (eilen 8.9.).

Käytiin vaa'alla, ja Mona painaa 5kg.  Hälle eivät oikein namit eikä raksut tunnu maistuvan, toistaiseksi syödään puuro-koiranmakkara-yhdistelmää, jota vauhditan välillä raejuustolla, öljyllä tai kermaviilillä. Axilur- matolääkitys annetaan ensimmäisenä 3 päivänä, ne ovat uponneet hyvin pienen juustopalan sisässä.

Lentomatka aiheutti Monalle ensin aivastelua/yskimistä, mutta se on nyt jo mennyttä. Pelkäsin ensin jotain kennelyskääkin, mutta onneksi sain yhdistykseltä, Auringonkoirilta, rauhoittelua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti